Hyvää Joulua

Joulua teille kaikille jotka jaksatten täällä päivittäin käydä vaikka bloginpitäjä on laiskuuttaan ja saamattomuuttaan jättynyt tyhmät ajatuksensa tänne kirjaamatta.

Kasvissyönnin vaarat

Olen päättänyt etten koskaan ala (pelkäksi) kasvissyöjäksi. Varoittavana esimerkkinä kasvissyönnin vaaroista voitaneen pitää erästä hassuviiksistä taidemaalari, joka päätti pitää surullisenkuuluisan eurooppatourneen. Jos kasvisten syönti saa tämmöiseksi, niin ei moiseen uskalla koskea.

Sen sijaan alan syömää tummaa hampurilaista ja punaista lihaa. Pelkästään. Etten vain olisi ja muuttuisi rasistiksi syödessäni valkoista lihaa.

Haukotus, alkoi väsyttämään, kun huomasin kirjoittavani mustalla tekstillä valkoiselle pohjalle. Mitä voin tehdä asian eteen, etten vain saisi syyttäjäviranomaisia kimppuuni? Ylioppilas bisuaarista puhumattakaan…

Ruokamaailman Hizbollah?

Huumorintaju on suoraan verrannollinen lihan syöntiin.
Ne vegaanit on vastenmielisiä ja halveksuttavia.
Ne ovat ruokamaailman Hizbollah.

Anthony Bourdain 2000

Mitäpä tuohon mitään enempää lisään, muuta kuin, että kylläpä herra Bourdain osasi olla oikeassa.

Hajanaista pohdintaa

Tuossa taas ajan ja mielenkiinnon salliessa, tuli lueskeltua ansiokkaiden kirjoittajien blogeja. Yksi niistä oli Yrjö Perskeles ja yksi hänen kirjoitukseensa laittama kommentti sai hiukan pohdiskelemaan ikäluokkaamme. Eli 60-luvulla syntyneitä, osin pohdinnat pätee myös varmaankin myös 50-luvun loppupuolella syntyneisiin.

Ykä sanoo:

Joo, enhän minäkään kyllä mummaani tarvinnut sen takia, että olis ollu olkapäätä johon itkeä. Isovanhemmat vaan toivat elämään semmosta mukavaa pullantuoksua ja sanoisinko vanhemman ihmisen viisautta. Me molemmat ollaan vissiin kumminkin semmosta sukupolvea, joka ei tarvinnut tietokonepelejä, tekemistä löytyi muutenkin, mutta ollaan myös sellaista sukupolvea, joka älysi välillä pysähtyä ja kuunnella. Vanhusten jutuista löytyi tuulahdus menneiltä ajoilta, ja niitä oli kiva kuunnella.

Asia on varmasti pitkälle noin, joka suhteessa. Lisäksi meillä, varsinkin pojanklopeilla oli yllättävän paljon vapautta tehdä kolttosia – ja saada niistä kolttosista ihan ansaitusti punertava pers’nahka. Ja ei hyvä lukija, punertamisen syynä ei ollut papit tai muut poikakuoron johtajat jotka tykkäävät harjoittaa peräpuolisinfoniaa, vaan ihan tervejärkiset ukit ja isät, remmi tai koivuniemen herra apulaisinaan.

Olemme oikeastaan melkoisen etuoikeutettu ikäryhmä, olemme saaneet lapsuudessa ja nuoruudessa nähdä kuinka isovanhempiemme ja vanhempiemme kova työ on nostanut maamme ahdingosta siksi hyvinvointiyhteiskunnaksi joka nykyään maksaa sinunkin opintosi, terveytesi jne.

Olemme myös etuoikeutettu ikäryhmä siksi, että olimme nuoria aikuisia, kun tuon hyvinvointiyhteiskunnan alasajo alkoi.

Olemme myös etuoikeutettuja siksi, että näemme edelleen kuinka johtajamme kilpaa myyvät vanhempiemme ja isovanhempiemme työtä ja saavutuksia vieraille. Myyvät arvomme kansana ja yksilönä.

Ja etuoikeutemme sen kun jatkuu, olemme ikäryhmä, että kaiken tuon edellä olevan lisäksi, saamme nähdä yhteiskuntamme tuhon. Kuka olisi uskonut siinä riemun huumassa, kun itäinen naapurimme lakkasi olemasta työläisen ainoa ja oikea paratiisi, että saame nähdä myös tämän kaiken?

Me olemme myös etuoikeutettuja jos olemme osanneet saada omat lapsemme kuuntelemaan, kuten itse kuuntelimme aikoinaan. Meillä isolla osalla on jo lapsia äänestysiässä, tai ainakin lähestyvät sitä hyvää vauhtia.

Jos olemme osanneet nauttia siitä upeasta etuoikeudesta jonka nainen ja mies voi saada, niin maallamme on vielä mahdollisuus. Ja se etuoikeus on vanhemmuus, siis ymmärrä hyvä lukija v a n h e m m u u s. Ja ei, vanhemmuus ei tarkoita olemista lapsen paras kaveri, ne lapsi saa etsiä ihan muualta.

Mielenkiintoista

Vaikka blogi on ollut erinäisistä syistä johtuen vaiti pidemmän aikaa, niin kiitos kuites kävijöille jotka oletten täällä käynneet.

Samoista, erinäisistä syistä johtuen jouduin tänään tänne kirjautumaan ja samalla katsoin hieman tilastoja. Mikä sopisi paremmin uuteen vuoteen, kuin blogiin hakusanalla ”jäykistynyt siitin” saapunut vierailija. Toivottavasti hän ei sitä kuitenkaan ollut ajatellut allekirjoittaneelle tarjota.

Toivotan kaikille lukijoille ja muillekin vierailijoille parempaa Uutta Vuotta ja toivottavasti tässä mennestäkin on jäännyt jotain hyvää mieleen ja eloonne.

hannes

Krusifiksi ja sen kirous

Olin päättänyt mielessäni, etten puutu isommin tähän asiaan muuta kuin jotain kommentoimalla, sillä asiasta ovat kirjoittaneet minua monin verroin taitavammat ja älykkäämmät  ihmiset. Vasarahammer, Lady Steel, ja Kullervo. Varmaan moni muukin, mutta en ole vain huomioinut.

Se miksi päädyin tekemään väyryset tässäkin asiassa johtuu ihan joistain kommenteista Kullervon postauksen palautteissa. Mielestäni monelta jäi tajuamatta itse sanoma tuosta kirjoituksesta (en toki väitä että itsekään sitä olisin tajunnut) – ja siinä syy miksi käsittelen asiaa täällä, omassa pytingissäni, ihan siksi, että on hyvinkin todennäköistä jotta käytän kieltä jota ei toisen tontille suolleta. Ellei ole lupa peltojen lannoitukseen – kumpa valtiokin joskus tajuisi tuon.

Tärkeätä on myös mahdollisen lukijan tajuta se, että jäljempänä tuleva suolto on vain allekirjoittaneen mielipiteitä tai mielenilmaisuja.

Lähdetään alusta, ihan siksi, että saatte rautalankaväännöksen ja minä pidemmän kirjoituksen aikaan. Kullervo, toki minunkin mielestäni kirjoitti tunnepitoisesti asiansa – ja miksi ei saisi, onko tunteet kielletty rationaaliselta ihmiseltä? (feministien mielestä muuten on, jos rationaalinen on VHM).

Olen itse uskoton ihminen, enkä koskaan ole edes ymmärtänyt miksi ihminen uskoonsa tarvitsee reliikkejä – kirkkoa, krusifikseja ja niin edelleen. Eikö ihminen ole yhtä jumalansa kanssa ihan keskenään? Eikö Raamattu ole ole Pyhä Kirja ja sen opit ja Jeesuksen sanomat se mitä usko on? Eikö Kristus, Pelastaja sanonut jotenkin silleen, että ei sinun kuvia pidä kumartavan? Eikö Pyhä Kirja sano, hyväksy niin sinut hyväksytään ja, että synnitön heittäköön ensimmäisen kiven?

Perimätiedon mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen, eikö jumaluus silloin ole ihmisessä itsessään – ei reliikeissä? Korostan sitä, että puhun nyt uskosta – vakaumuksesta, en kirkosta joka on instituutio. Eikä tarkoitus ole loukata ketään, vaan koittaa ymmärtää ihmisten reaktiot asioihin.

Suomea tunnustava Rouva päätti Italiassa, että häntä loukkaa Krusifiksit koulujen seinällä – se on ihan okei – hänellä on oikeus mielipiteeseensä ja sen ilmaisemiseen. Hänellä on myös täysi oikeus suojella lapsiaan saamasta Krusifiksista mahdollisia Kristuspartikkeleita joita siitä saattaa leviä – ovathan ne samassa huoneessa kuin hänen lapsensa.

Kyseisellä Rouvalla on myös oikeus – koska laki sen sallii – tehdä asian eteen jotain, hän käytti oikeuttaan hyväksi. Täysin laillisesti. Huomatkaa tämä l a i l l i s e s t i.

Rouva teki minkä hän koki oikeaksi suojellakseen lapsiaan sika Kristuspartikkeleilta. Edelleen korostan sitä, että hän teki vain sen mihin kyseessä olevan maan laki antoi mahdollisuuden – onko se siis loppupelissä hänen vikansa, että asiassa kävi miten kävi?

Minusta ei ole – kukapa meistä ei suojelisi lastaan saastaisilta partikkeleilta, esim vuohipaimenpartikkelit on kovin vaarallisia olen kuullut.

Noniin, Rouvalla siis oli oikeus tehdä  tekonsa – kuten Suomessakin maahanmuuttajilla on oikeus kusta isäntäväen aamupuuroon jos niin kokevat oikeutetuksi, eikä  isäntäväki voi mitään – sekään ei ole  tämän maahanmuuttajan vika. Hänkään ei vain ymmärrä ihmisyydestä mitään vaan toimii miten hänen annetaan toimia. Pikku lapsikin tekee mitä haluaa jos hänelle ei jyrkästi kerrota missä on rajat.

Mutta nyt – se tekikö tämä Rouva Soile Lautsi sitten oikein?  Vaikka kaikki lait ja oikeudet olivat hänen puolellaan? Ei, ei hän tehnyt.

Tämä vitun lehmä, paskakasa, ei tunne yhtään kiitollisuutta maata kohtaan jossa hän saa elää, maa joka antaa hänellä suojan, maa joka kouluttaa hänen lapsensa jne. Ei, tämä saatanan itsekäs feministikusipää hyökkää kättä vastaan joka häntä ruokkii.

Hän kusee maan perintekkäisiin aamumuroihin pelkästään omista, itsekkäistä syistä. Hänelle ei kelpaa se mitä maa tarjoaa –ei – hän on suomalaisten femistien tuotos, “nainen” jolla oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia.

Pahinta on asiassa se, että tämä paska ei uskalla edes tehdä asiaa reilusti.

Ei varmaan lienee kelleen selvää miten allekirjoittanut ymmärsi Kullervon kirjoituksen. Ja jos et lukenut alussa olleita linkkejä, niin älä lue enää ollenkaan.

Hallitus ja idiotismi

Kun hallituksellamme on tuota joutilasta aikaa ylen(annin)määrin, he kerkeävät jopa puuhastelemaan tämmöistä – ei sillä, ehkä parempikin, että touhuuvat noita harmittomia järjettömyysiä, sen sijaan, että enempi sotkisivat Suomea suohon.

Tehdää laki – eikö laki ole siksi, että sitä noudatetaan sen vuoksi, että sillä on uhkavaatimus – seuraamus? Mutta ei se niin menekään, kun pää satumaailmassa elävät, entiset kommunistit, nykyiset mitkä lie ovat asialla.

Lainataampa hiukan:

Lasten kanssa autoilevan tupakointiin ei ainakaan aluksi liity rangaistusta.

Aivan, olemme myytyjä.

Lain vaikutus onkin lähinnä moraalinen.

Niimpä niin – ja moraalia ei nyt siis ole.

On mielenkiintoista, että lailla saadaan ihmisiin moraalia. Koskakohan se alkaisi koskemaan ja näkymään myös niissä lainlaatijoissa.

Kuin hallituksen touhua

Tämän paikan eka postaus olkoon tämä pieni tarina, jonka sain sähköpostiini…

Ja ei kun soutamaan kilpaa

Suomalainen ja Taiwanilainen yritys päättivät hyvin jatkuneen yhteistyönsä kunniaksi järjestää vuosittaisen soutukilpailun 8-miehisin joukkuein.

Molemmat joukkueet harjoittelivat pitkään ja kovaa, ja kun kilpailupäivä tuli, kumpikin joukkue oli mielestään huippukunnossa. Mutta! Taiwanilaiset voittivat suomalaiset ylivoimaisesti kilometrillä…

Häviön jälkeen suomalaisjoukkueessa vallitsi tappiomieliala. Yrityksen ylin johto päätti kuitenkin, että imagosyistä heidän on pakko voittaa seuraavan vuoden kisa.

Näin ollen he asettivat projektiryhmän ratkaisemaan ongelmaa.
Pitkien analyysien jälkeen ryhmä havaitsi, että taiwanilaisilla oli seitsemän soutajaa ja yksi mies peräsimessä, kun taas suomalaisilla oli yksi soutaja ja seitsemän perämiestä.

Miten hitossa taiwanilainen joukkue voi pärjätä yhden henkilön ohjausorganisaatiolla?

Tässä kriisitilanteessa yrityksen johto osoitti huomattavaa tarmoa ja toimintakykyä. Päätettiin palkata konsultit tutkimaan oman joukkueen koostumusta, suorituskykyä ja ohjausorganisaation rakennetta.

Muutaman kuukauden työn jälkeen asiantuntijat tulivat siihen johtopäätökseen, että joukkueessa oli liian monta ohjaajaa ja liian vähän soutajia.

Asiantuntijoiden raportin perusteella yrityksen johto teki välittömästi radikaaleja muutoksia joukkueen kokoonpanoon. Uuteen joukkueeseen tuli kolme perämiestä, kaksi yliperämiestä, kehitysjohtaja, joukkueenjohtaja, ja yksi soutaja. Uusin kehitysidea johdon taholta oli, että soutajan motivoimiseksi luotiin erityinen bonuspistejärjestelmä.

”Meidän on laajennettava hänen työnkuvaansa ja annettava hänelle enemmän vastuuta”.

Seuraavana vuonna taiwanilaiset voittivat kahdella kilometrillä…

suomalainen joukkue erotti soutajan, huonoon työsuoritukseen vedoten, mutta maksoi kuitenkin erikoisbonukset johdolle sen osoittamista uhrautuvista ja epäitsekkäistä ponnisteluista huipputuloksen aikaansaamiseksi.

Konsulttifirma teki seuraavien 6 kuukauden aikana uuden analyysin tilanteesta ja tuli johtopäätökseen, että taktiikka oli ollut oikea ja motivaatio kohdallaan. Materiaalissa vain olisi parantamisen varaa.

Ensi vuotta varten suomalaiset ovat nyt kehittämässä uutta venettä.