Elämä ennen Vihreitä Ajatuksia

Sainpahan tällaisen ja pakkohan se on tännekin laittaa muiden ihmeteltäväksi.

Marketin nuori kassa-neiti kehotti vanhempaa naishenkilöä ottamaan seuraavalla kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta ympäristölle haitallisiin muovikasseihin.

Hämmentyneenä vanharouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan Vihreästä Ajattelutavasta. Kassa-neiti vastasi: ”Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan välittäneet tarpeeksi ympäristöstä.”

Oikeassahan hän oli – ei meidän aikanamme ollut Vihreitä Ajatuksia. Siihen aikaan me palautimme maitopullot, juomapullot ja olutpullot kauppaan, joka sitten lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen pestäväksi ja steriloitavaksi ja täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää yhä uudelleen. Niitä siis todella kierrätettiin. Mutta ei meillä mitään Vihreitä Ajatuksia silloin ollut.

Me kävelimme kerroksiin kaupoissa ja virastoissakin, koska joka paikassa ei ollut rullaportaita tai hissiä. Ostoksillekin menimme kävellen emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päässä olevaan lähikauppaan. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään Vihreitä Ajatuksia miettineet.

Lastenvaipatkin siihen aikaan pestiin, koska ei ollut näitä kertakäyttöisiä. Pyykki kuivattiin narulla eikä energiasyöpössä 2500 Wattia virtaa käyttävässä vempaimessa, tuuli- ja aurinkovoima kuivasivat vaatteet ihan oikeasti. Lapset saivat vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet vaatteet, eivät aina upouusia. Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut mitään Vihreitä Ajatuksia.

Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio tai radio, ei vastaanotinta joka huoneessa. Ja tv-ruutukin oli jokseenkin nenäliinan kokoinen, eikä koko Uudenmaan. Keittiössä tehtiin ruokaa, hämmennettiin ja sekoiteltiin käsin, koska ei ollut sähkökoneita apuna joka käänteessä. Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää postipakettiin, käytimme vanhoja sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei ollut styroksia tai kuplamuovia. Emmekä me ruohoakaan leikanneet bensiiniä polttavalla koneella. Meillä oli työnnettävä käsikäyttöinen ruohonleikkuri tai viikate. Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Oikeassahan kassa-neiti siis oli, ei meidän päässämme mitään Vihreitä Ajatuksia silloin ollut.

Joimme vettä kraanasta tai kaivosta kun janotti, sen sijaan että olisimme joka kerta käyttäneet erityistä pullovettä. Täytimme täytekynät musteella emmekä ostaneet heti uutta kynää kun muste loppui. Ja vaihdoimme partahöylän terän, heittämättä koko kapinetta roskiin kun terä tylsyi. Siihen aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon ja lapset menivät kouluun polkupyörillä tai jalan, eikä äidin tai isän tarvinnut hoidella heidän takiaan 24-tunnin taksipalvelua.

Kotona oli yksi pistorasia eikä kokonaista rivistöä jos vaikka minkälaisille elektronisille laitteille. Eikä tarvinnut käyttää mitään tietokoneohjattua vempainta, joka on yhteydessä tuhansien kilometrien päässä avaruudessa olevaan satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän pitsapaikan.

Mutta eikö olekin surullista, kun nykynuoriso valittaa, miten tuhlaavaisia me olimme, kun meillä ei ennen vanhaan ollut näitä Vihreitä Ajatuksia?

Mitäpä muuta sitä voi tehdä, kuin yhtyä hämmästykseen moisesta puutteesta varhaiselostamme….

Hieman kommunismista

Herra Kumitonttu on laittanut erittäin osuvan sitaatin blogiinsa otsikon aiheesta. Kyseisen herran aatospajan tuotoksiin kannattaa tutustua syvälliseminkin.

 

Kommunistit ovat aatteensa ihanteita ja köyhien etua ajavien ihmisten sekaan kätkeytyneitä kostonhaluisia ja vallanhimoisia henkilöitä, syntyjään ja ympäristönsä pönkittämiä itsekeskeisiä petoja, jotka ensin raatelevat heitä hyvään ja oikeaan kasvattavat kasvattajansa, sitten toinen toisensa epäiltyinä ”vastavallankumouksellisina”, jotka ovat uskaltaneet ajatella itsensä ja ihmiskunnan parasta.
– Urho Paja
(Eeva-Kaisa Ahtiainen: Mies ja pirut

 

Näitä kommunisteja läytyy sivumennen sanoen myös presitenttiehdokkaistakin lukuisia. Kuten myös koko hallituskin on sitä.

 

Kasvissyönnin vaarat

Olen päättänyt etten koskaan ala (pelkäksi) kasvissyöjäksi. Varoittavana esimerkkinä kasvissyönnin vaaroista voitaneen pitää erästä hassuviiksistä taidemaalari, joka päätti pitää surullisenkuuluisan eurooppatourneen. Jos kasvisten syönti saa tämmöiseksi, niin ei moiseen uskalla koskea.

Sen sijaan alan syömää tummaa hampurilaista ja punaista lihaa. Pelkästään. Etten vain olisi ja muuttuisi rasistiksi syödessäni valkoista lihaa.

Haukotus, alkoi väsyttämään, kun huomasin kirjoittavani mustalla tekstillä valkoiselle pohjalle. Mitä voin tehdä asian eteen, etten vain saisi syyttäjäviranomaisia kimppuuni? Ylioppilas bisuaarista puhumattakaan…

Uutisia maasta nimeltä Suomi

Kyynisen sian positiivinen hetki…

Ehkä meillä viellä sittenkin on jotain toivoa. Jos tämmöisiä, omilla aivoillaan ajattelevia nuoria on hiukkasenkin enempi, niin tiedä…….

 

Tappaako tupakka turhaan

Tuossa vanhoja lehtiä taasen lueskellessa, törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin (Seura 16-17.2011 [21.4.2011]). Siinä kirjailija ja tiedetoimitta Risto Isomäki kysyy, miksi polonium unehtui niin äkkiä. Sekä pohtii muutenkin asiaa.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole suinkaan puolustaa mitenkään sauhuttelua, vaikka itse kyseistä tapaa harrastankin. Jokainen muodostakoon oman käsityksensä. Mielelläni lukisin asiasta enempikin jos jollakulla tietoa jne on kerrottavanaan. Kuva suurenee klikkaamalla.

Miksi polonium unohtui niin äkkiä?

Samassa lehdessä törmäsin myös hauskaan sarjakuvaan, jota en malta olla laittamatta tähä. Tämä siksi, että luin mainion kirjoittajan, Lady Steelin kirjoituksen Lutkat ja hampuusit – suosittelen lukemaan. Tässä kirjoituksessa pohditaan pukeutumista, varsinkin naisen – siksi pienenä kevennyksenä kyseinen sarjakuva tuolla alla. Kuva isonee klikkaamalla.

Hymy pyllyyn

Jokainen armeijan (ainakin allekirjoittaneen ikäluokan) käynyt lienee muistaa otsikon mukaisen sanonnan. Nyt kyseinen sanonta on saanut aivan uuden merkityksen. Sen jokainen halutessaan voi käydä katsomassa täältä, Stubb-blug – nyt hymy pyllyyn.

Kannattaa lukea

http://sinenmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/74484-rasismin-vastaisuus-on-valkoista-valtaa

Ruokamaailman Hizbollah?

Huumorintaju on suoraan verrannollinen lihan syöntiin.
Ne vegaanit on vastenmielisiä ja halveksuttavia.
Ne ovat ruokamaailman Hizbollah.

Anthony Bourdain 2000

Mitäpä tuohon mitään enempää lisään, muuta kuin, että kylläpä herra Bourdain osasi olla oikeassa.

Hajanaista pohdintaa

Tuossa taas ajan ja mielenkiinnon salliessa, tuli lueskeltua ansiokkaiden kirjoittajien blogeja. Yksi niistä oli Yrjö Perskeles ja yksi hänen kirjoitukseensa laittama kommentti sai hiukan pohdiskelemaan ikäluokkaamme. Eli 60-luvulla syntyneitä, osin pohdinnat pätee myös varmaankin myös 50-luvun loppupuolella syntyneisiin.

Ykä sanoo:

Joo, enhän minäkään kyllä mummaani tarvinnut sen takia, että olis ollu olkapäätä johon itkeä. Isovanhemmat vaan toivat elämään semmosta mukavaa pullantuoksua ja sanoisinko vanhemman ihmisen viisautta. Me molemmat ollaan vissiin kumminkin semmosta sukupolvea, joka ei tarvinnut tietokonepelejä, tekemistä löytyi muutenkin, mutta ollaan myös sellaista sukupolvea, joka älysi välillä pysähtyä ja kuunnella. Vanhusten jutuista löytyi tuulahdus menneiltä ajoilta, ja niitä oli kiva kuunnella.

Asia on varmasti pitkälle noin, joka suhteessa. Lisäksi meillä, varsinkin pojanklopeilla oli yllättävän paljon vapautta tehdä kolttosia – ja saada niistä kolttosista ihan ansaitusti punertava pers’nahka. Ja ei hyvä lukija, punertamisen syynä ei ollut papit tai muut poikakuoron johtajat jotka tykkäävät harjoittaa peräpuolisinfoniaa, vaan ihan tervejärkiset ukit ja isät, remmi tai koivuniemen herra apulaisinaan.

Olemme oikeastaan melkoisen etuoikeutettu ikäryhmä, olemme saaneet lapsuudessa ja nuoruudessa nähdä kuinka isovanhempiemme ja vanhempiemme kova työ on nostanut maamme ahdingosta siksi hyvinvointiyhteiskunnaksi joka nykyään maksaa sinunkin opintosi, terveytesi jne.

Olemme myös etuoikeutettu ikäryhmä siksi, että olimme nuoria aikuisia, kun tuon hyvinvointiyhteiskunnan alasajo alkoi.

Olemme myös etuoikeutettuja siksi, että näemme edelleen kuinka johtajamme kilpaa myyvät vanhempiemme ja isovanhempiemme työtä ja saavutuksia vieraille. Myyvät arvomme kansana ja yksilönä.

Ja etuoikeutemme sen kun jatkuu, olemme ikäryhmä, että kaiken tuon edellä olevan lisäksi, saamme nähdä yhteiskuntamme tuhon. Kuka olisi uskonut siinä riemun huumassa, kun itäinen naapurimme lakkasi olemasta työläisen ainoa ja oikea paratiisi, että saame nähdä myös tämän kaiken?

Me olemme myös etuoikeutettuja jos olemme osanneet saada omat lapsemme kuuntelemaan, kuten itse kuuntelimme aikoinaan. Meillä isolla osalla on jo lapsia äänestysiässä, tai ainakin lähestyvät sitä hyvää vauhtia.

Jos olemme osanneet nauttia siitä upeasta etuoikeudesta jonka nainen ja mies voi saada, niin maallamme on vielä mahdollisuus. Ja se etuoikeus on vanhemmuus, siis ymmärrä hyvä lukija v a n h e m m u u s. Ja ei, vanhemmuus ei tarkoita olemista lapsen paras kaveri, ne lapsi saa etsiä ihan muualta.