Kulttuurinen rikkaus

Turistin blogista bongattu Hyysärin juttu Murteet ovat teennäisiä ja tyhmiä, pistää taas ajattelemaan tuota kaksinaismoralismin hienoutta kyseisessä lehdessä.

Tuo kirjoitus on toki linjassa kyseisen roskalehden tarjonnassa joka perustuu kulttuuriseen rikastamiseen ja suomalaisuuden halveeraamiseen.

Ihan pienesti maalaisjärjellä ajatellen, rikkaus ja arvo määräytyy pitkälti sen mukaan miten yleistä kyseinen kultamuna on. Meidän kielemme, murteineen, on yksi maailman harvinaisempia ja sen kautta siis arvokasta. Ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Toisaalta voisin hyvinkin olla Virpi Salmen kanssa samaa mieltä täysin varauksetta jos hän olisi kirjoituksessaan maininnut muut murteetkin. On melkoisen moraalitonta puhua tämmöistä, näkemättä metsää puilta.

Murteiden aitous on kupla, johon kansa uskoo kuin Lordin uusiin maskeihin.

Oikeasti murteet on tarkoitettu puhuttaviksi niillä alueilla, joilla ne ovat syntyneet. Kun ihminen muuttaa asuinaluetta, vaikkapa Laitilasta pääkaupunkiseudulle, luonnollista on pikemminkin se, että vanha murre katoaa ja puhe yleiskielistyy.

Jos murteeseen takertuu, sillä alkaa elämöidä ja sillä aletaan arvottaa ihmisiä eri luokkiin, ollaan ihan yhtä lähellä aitouden ydintä kuin feikkikarjalaiset blondit euroviisuvoittoa.

Kyllä, minustakin ne murteet voisi jättää sinne kotiseudulle, kun esimerkiksi muuttaa Somaliasta Suomeen, sanotaan nyt vaikka pääkaupunkiseudulle, niin pitäisi jokaisen tajuta puhua siellä vallitsevaa yleiskieltä – joka Suomessa yllättäen on Suomi.

Ainoa kupla mikä asiassa on, on tuo teennäinen paskajauhaminen lehdessä nimeltä Totuus.